Me käydään tällä viikolla äärimmäisen tärkeät vaalit.
Voi olla, että oon todella syvällä politiikkanörttien kuplassa. Voi olla, että mun arki pyörii sen ympärillä, mistä päivälehtien sivuilla kirjoitetaan. Voi olla, että olen menneen kevään työpäivät, vapaaillat ja välillä yöunetkin käyttänyt vaikuttamiskiemuroiden pohtimiseen ja tilannekuvan analysointiin.
Mikään ei silti poista sitä faktaa, että tänä sunnuntaina päätetään tämän maan tulevaisuudesta vuosiksi eteenpäin. Minä haluaisin nähdä, että sitä tulevaisuutta rakennetaan mieluummin milleniaalien kuin suurten ikäluokkien visiolla. Me ollaan täällä pidempään, ja meitä pitäisi kiinnostaa. Siksi just sun on äänestettävä.
Ilmastonmuutos ei ole koskettanut yhtäkään sukupolvea yhtä konkreettisesti ennen meitä. Vielä kerran niille, jotka eivät aiemmilla kerroilla kuulleet: ilmastonmuutos on totta ja se on pysäytettävä nyt. Tulevan hallituksen on tehtävä päätöksiä, joilla niin teollisuutta kuin kuluttajia ohjataan kestävämpiin valintoihin. Haluan nähdä ratkaisuja, joita tehdessä ajatellaan maapallon tulevaisuutta, ei vuoden 2023 eduskuntavaaleja.
Avain ilmastonmuutoksen torjumiseen on riittävästi resursoitu koulutus ja tutkimus. Ne avaavat myös monia muita lukkoja: yhteiskunnan tasa-arvoisuus, turvallisuus ja hyvinvointi linkittyvät koulutukseen, yksilön terveys kohenee, osaaminen karttuu ja työllistyminen parantuu koulutuksen myötä. Onkin käsittämätöntä, miksi koulutus ei ole noussut näiden vaalien kärkipuheenaiheeksi. Miksi vaalitenteissä ei penätä ratkaisuja koulutuksen saavutettavuuden takaamiselle? Miksi tieteen merkitystä ei korosteta vaalikeskusteluissa? Miksi ketään ei kiinnosta opiskelijoiden kestämätön toimeentulotilanne tai mielenterveyden oireilu?
2000-luvun alun Pisa-hurmoksen jälkeen on yksi sukupolvi jo ehtinyt aikuistua. Maksuton koulutus oli joskus tämän maan ylpeys, mutta sekään ei ole enää itsestäänselvyys. Päätöksenteon pitäisi pohjautua tutkittuun tietoon ja asiantuntijoita kuulla prosessissa. Missä vaiheessa unohdettiin, että tämä maa ei pärjää ilman panostuksia koulutukseen? Milloin päätettiin, että tämän yhteiskunnan perusta voidaan sysätä vähän sivummalle, ja katsoa uudestaan sitten, kun on parempi taloudellinen tilanne?
News flash: parempaa tilannetta ei tule, ellei koulutukseen panosteta. Panostuksia tarvitaan läpi koulutuspolun, varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Lisäresursseja kaipaa myös korkeakoulujen tehtäviin lisätty jatkuva oppiminen: yksilö ei ole valmistuttuaan loppuelämäksi valmis, vaan osaamista täytyy päivittää.
Opiskelijuuden pitäisi voida olla elämän parasta aikaa: sellaista, jolloin keskitytään sivistyksen kartuttamiseen ja osaamisen hankkimiseen, itsenäistytään, ystävystytään ja eletään muutenkin ihan normaalia, ihmisarvoista elämää. Mutta kerropa mulle, missäpäin Suomea pystyt vuokrakulujen jälkeen elämään kuukauden 250 eurolla? Niinpä. Opiskelijat on ainoa ihmisryhmä, joka pakotetaan täysipäiväisten opintojen ohella joko käymään töissä tai velkaantumaan elääkseen. Ei ihme, että kolmasosa korkeakouluopiskelijoista kokee voimakasta stressiä, ahdistuneisuutta tai masentuneisuutta.
Minä haluan sellaisen yhteiskunnan, jossa ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehdään koviakin päätöksiä, jossa koulutuksen arvostus osoitetaan riittävillä resursseilla ja jossa opiskelijat nähdään yhdenvertaisena ihmisryhmänä muiden kanssa. Minä haluan yhteiskunnan, jossa ratkaisut tehdään ajatellen niitä, joilla ei ole vielä äänioikeutta. Yhteiskunnan, jossa tulevaisuutta katsotaan vuosikymmenten, ei vaalikausien säteellä.
Ennen kaikkea minä kuitenkin haluan yhteiskunnan, jossa jokainen saa olla sellainen kuin on. Sellaisen yhteiskunnan, jossa erilaisuus ei oikeuta vihapuheeseen, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä kadulla ja jossa kuka tahansa sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta ja omasta taustasta riippumatta voi olla mitä tahansa.
Sulla on yksi ääni. Pyydän: anna se ihmisoikeuksien, ilmaston ja koulutuksen puolesta. Päätöstä tehdessäsi muista, että äänesi menee ensisijaisesti puolueelle. Älä mahdollista sillä yhdenkään rasistin, seksistin tai homofoobikon pääsyä tämän maan korkeimpaan päättävään elimeen.
Siksi minä äänestin. Että mulla ja mun ystävillä olisi tulevaisuudessa parempi olla. Että mun elokuussa syntyvällä kummilapsella olisi turvallinen ympäristö, jossa kasvaa aikuiseksi. Että tää olisi jatkossakin sellainen maa, josta voisi olla ylpeä.
Äänestäthän sinäkin?
Eduskuntavaalien varsinainen vaalipäivä on 14.4. Voit äänestää vain oman asuinalueesi äänestyspaikalla, jonka sijannin voit tarkistaa postissa tulleesta ilmoituskortista.