SANNI12

Yhteisöllinen ja demokraattinen yliopisto

Mulla on unelma: jättää jälki sinne, mistä tulen ja vaikuttaa siellä, missä olen. Oon jo pitkään halunnut tehdä opiskelijan arjesta parempaa, on se sitten ollut teemapäivien järjestämistä yläkoulun oppilaskunnan puheenjohtajana, wanhojen tanssien ja abiviikon organisointia lukion opiskelijakunnan hallituksessa tai kovaa kopoa yliopistoaikana.

Koko tän ajan mua on ajanut eteenpäin ajatus siitä, että meidän ei pidä tyytyä siihen, miten asiat ovat vain siksi, että ne ovat aina olleet niin. Jokaisella opiskelijalla on oltava oikeus vaikuttaa siihen yhteisöön, jonka merkittävä osa he ovat. Yliopistossa tämä vain korostuu entisestään: yliopistoa ei ole ilman yhteisöä eli opiskelijoita, professoreita ja muuta henkilökuntaa.

Viimeiset kaksi vuotta elämästäni olen puhunut yliopistodemokratian puolesta jokaisella foorumilla, jolla se on ollut mahdollista – ja kuten kaikki Tampere3-prosessia seuranneet tietävät, välillä mahdotontakin. Tällä viikolla Tampereen yliopiston konsistori valitsi uuden yliopiston hallituksen, joka on samalla ensimmäinen säätiöyliopiston hallitus, jossa on opiskelijajäsen. Se oli monen vuoden vaikuttamistyön takana ja toivottavasti asettaa esimerkin myös tuleville säätiöyliopistojen hallituksille. Tällaisten edunvalvontavoittojen vuoksi ei yrittämistä pidä lopettaa edes sadannen vastoinkäymisen jälkeen.

Mun mielestä hyvinvointiin vaikuttaa suuresti tunne siitä, että on valtaa vaikuttaa itseä koskeviin asioihin. Tuo valta voi konkretisoitua niin päätösvaltana yliopiston hallituksen kokouksissa, valinnanvapautena oman tutkinnon muokkaamisessa kuin järjestelyvastuuna ainejärjestön bileissä. Olkoon tuo valta millaista tahansa, sitä kannattaa käyttää.

Hyvä yliopisto on sellainen, jossa opiskelijoita kannustetaan vaikuttamaan ja tarjotaan aktiivisesti mahdollisuuksia siihen. Me osaamme myös vaatia ääntämme kuuluviin, mutta olisi jo korkea aika, että opiskelijoiden asiantuntemus tunnustettaisiin ja sitä hyödynnettäisiin kaikissa prosesseissa, valmistelun ensimmäisistä askelista nuijittaviin päätöksiin asti. Me olemme yliopistoyhteisön suurin ryhmä ja yliopistoa rakennettaessa tasavertaisessa asemassa professorien ja muun henkilöstön kanssa. Me olemme opiskelun asiantuntijoita.

Yhteisöllinen yliopisto ei muodostu vain yhdessä paikassa: se on enemmän kuin osiensa summa. Sen rakentamiseen tarvitaan tiloja, jotka ovat muokattavissa eri tarkoituksiin ja käytettävissä pidempään kuin Pikku Kakkosen lopputeksteihin asti. Alustoja, joilla eri tieteenalojen professorit, muu henkilökunta ja opiskelijat voivat puolivahingossa törmätä toisiinsa ja luoda uutta. Tapahtumia, joilla madaltaa kynnyksiä yliopistoyhteisön ryhmien välillä. Tapaamisia, joissa opiskelijoita ei vain kuulla, vaan aidosti kuunnellaan. Formaalia päätösvaltaa, koska demokratialla on itseisarvo.

Yliopisto on yhtä kuin sen yhteisö. Sen valtavaa potentiaalia ei saa hukata.