SANNI (14)

Puhe Tamyn alumnitapahtumassa

Pidin tämän puheen Tamyn alumnitapahtumassa 18.5.2018.

 

Aktiiviseen, valveutununeeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen kasvattaminen. Yhteiskunnallisten, sosiaalisten ja henkisten sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyvien pyrkimysten edistäminen. Jäsentensä yhdyssiteenä toimiminen. Opiskelijoiden nimeäminen yliopiston toimielimiin.

Ylioppilaskunnan tehtävät voidaan tiivistää muutamalle riville. Niiden rivien välistä on kuitenkin luettavissa, että kyseisen organisaation on tarkoitus muuttaa maailmaa.

Elämme Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan viimeistä kevättä. Vaikka kulunut vuosi onkin tehty töitä ylioppilaskuntien yhdistämisen suhteen, on hyvin absurdia ajatella, että Tamyn historia todella päättyy tämän vuoden loppuun. Tamy lakkaa olemasta tämän vuoden lopussa, mutta se ei tarkoita, etteikö jotain siitä jäisi elämään. Viimeisen 93 vuoden aikana tämä organisaatio on todellakin muuttanut maailmaa; yhteiskunnassa, kaupungissa ja yliopistolla; järjestöissä, kaveriporukoissa ja yksittäisten ihmisten elämissä. Aikaansaadut muutokset ovat harvoin olleet 180 asteen käännöksiä valtakunnanpolitiikassa, sen sijaan varsin usein merkittäviä oivalluksia yksittäisten ihmisten elämän kannalta.

Se, että erilaiset yhdenvertaisuuteen liittyvät kysymykset ovat viime aikoina olleet kansainvälisesti tapetilla, ei ole Tamyn ansiota. #metoo, alkuperäiskansojen asema, Tahdon2013, lasikatot, palkkojen tasa-arvo – lähiaikojen suuret keskustelut ovat nousseet isommasta yhteiskunnallisesta tarpeesta. Tamy on kuitenkin ollut organisaatio, joka on puhunut yhdenvertaisuuden puolesta jo pitkään. Tamy on yksi niistä tahoista, jotka ovat kannustaneet ihmisiä – ylioppilaskuntatoimijoita, järjestöaktiiveita, jäsenistöä; esimerkin kautta myös ylioppilaskunnan ulkopuolisia henkilöitä – puhumaan ongelmista, tarjoamaan ratkaisuja ja tekemään sen ääneen. Muutos yhteiskunnassa ei tapahdu yhden organisaation voimin, mutta keskustelun avaamisella, parempien vaihtoehtojen tarjoamisella ja nuorten, opiskelijoiden äänen nostattamisella on todellakin paikkansa.

Tampere on vuonna 2017 todettu tutkitusti Suomen houkuttelevimmaksi opiskelijakaupungiksi. Tämä kaupunki on toki maisemiltaan kaunis ja maantieteelliseltä sijainniltaan loistava, mutta nämä tekijät yksin eivät selitä annettua titteliä. Tampereen aktiivinen opiskelijaliike näkyy niin syysiltojen katukuvassa, opiskelija-asuntojen sijainnissa kuin korkeakoulujen arjessa. Vaikuttava edunvalvonta kuuluu sekä kohtuuhintaisten joukkoliikenteen opiskelijamaksujen, nuorten maksuttoman ehkäisyn että opiskelija-asuntojen pysäköintinormien lieventämisen kohdalla. Maailma ei ole vielä valmis, mutta olemme menossa oikeaan suuntaan. Tampere on Suomen opiskelijaystävällisin kaupunki, koska opiskelijat ovat olleet tekemässä sitä.

Maailmaa ymmärtävä maailman muuttaja. Tällaisia maistereita on Tampereen yliopisto strategiansa mukaan pyrkinyt kouluttamaan. Monille nuo ensimmäiset maailman muuttamisen kokemukset osuvat kohdalle opiskeluaikana, ylioppilaskunnassa tai sen piirissä toimiessa. Se, että opiskelijana on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa yhteisöön, jossa toimii, on ensisijaisen tärkeää sen kannalta, mitä tulevaisuudessa ajattelee omista vaikutusmahdollisuuksistaan. Ainejärjestö, harrasteyhdistys tai jokin ylioppilaskunnan toimielin on varmasti monille teistäkin ollut se paikka, jossa olette ensimmäistä kertaa voineet nähdä oman kädenjälkenne jossain. Tuo kädenjälki on konkreettinen todiste siitä, että ylioppilaskunta on kasvattanut teitä kohti aktiivista, valveutunutta ja kriittistä kansalaisuutta; tavalla tai toisella.

Tunnen olevani etuoikeutettu saadessani johtaa Tamya sen viimeisenä toimintavuotena. Sain käsiini organisaation, joka on kertonut mielipiteensä kovaan ääneen jo kauan ennen minua, joka on käynyt konkurssin partaalla ja noussut sieltä, joka on puolustanut opiskelijoiden toimeentuloa ja maksutonta koulutusta useampaan otteeseen, joka on heittänyt turhiksi kokemansa käädyt ja miekat Tammerkoskeen, joka on koonnut yhteen opiskelijasukupolvia toisensa jälkeen ja joka on itseasiassa tehnyt niin paljon kaikkea muuta, että siitä kirjoitettiin xx sivua ja näitä teoksia painettiin tuhat kappaletta (niitä on enää noin 50 laatikollista jäljellä). Ilman teitä noita tarinoita ei olisi kuitenkaan kirjoitettu, eikä tämä organisaatio ei olisi tässä, missä se on nyt: täysin objektiivisen arvioni mukaan Suomen rohkeimpana ylioppilaskuntana. Kiitos, että olette olleet tekemässä Tamysta sitä, mitä se on tänään.

Vaikka onkin hienoa tehdä suurelle opiskelijakollektiiville parempaa tulevaisuutta, en voi kieltää, etteikö sillä olisi ollut väliä, keiden kanssa sitä hienompaa huomista tekee. Tämä organisaatio on tuonut elämääni käsittämättömän upeita ihmisiä. Erityisen motivoivaa Tamyssa on se, että päätä ei tarvitse hakata seinään yksin – aina on vähintään yksi, useimmiten huomattavasti useampi, joka taistelee samojen asioiden puolesta otsa ihan yhtä kuhmuilla. Yhteinen päämäärä tekee ystäviä yllättävistäkin henkilöyhdistelmistä. Ylioppilaskunta on sattumalta sysännyt elämääni ihmisiä, joita voin kutsua sekä ystäviksi että esikuviksi. Ihmisiä, jotka osana kollektiivia ovat osallistuneet ylioppilaskunnan kasvatustehtävän hoitamiseen vähintäänkin allekirjoittaneen kohdalla. Ihmisiä, joiden kanssa voin tämän hyvin kokonaisvaltaisen elämänvaiheen jälkeenkin katsoa maailmaa ja nähdä sen samankaltaisena.

Parhaiten Tamy kuitenkin toteuttaa tehtäväänsä vaikuttamalla siihen, mitä yksilö näkee peilistä. Minä näen peilistä itsevarman, asiantuntevan ja sanavalmiin henkilön, joka rakastaa sitä mitä tekee. Näen ihmisen, joka tietää olevansa oikealla asialla ja jolla on palo jatkaa silloinkin, tai ehkä juuri siksi, että tämä kaikki ei aina ole helppoa. Henkilö peilissä ei aina ole näyttänyt samalta – kuvaa on peilikuvan omistaja tietoisesti muokannut ja eväät siihen on tarjonnut tämä ylioppilaskunta.

Parasta on voida luottaa siihen, että kyllä minä osaan.

Tamylla nykymuotoisenaan on ehkä viimeisen käyttöpäivän leima juridisessa asemassaan, mutta tämän minä haluan viedä uuteen ylioppilaskuntaan. Haluan, että tulevaisuudessakin tamperelaiset yliopisto-opiskelijat muuttavat maailmaa, tekevät opiskelijalle parempaa huomista ja saavat äänensä kuuluviin – ja tuovat kuuluviin myös ne äänet, jotka edelleen pyritään hiljentämään.

Kaikki edellä on ollut ja on edelleen teidän ja teidänlaistenne ihmisten ansiota. Kiitos teille, jotka teitte tämän kaiken ennen minua. Kiitos teille, jotka teitte ja teette tätä kaikkea minun kanssani.